Elossa!

Blogissani on ollut hijaista, mutta siihen on hyvä syy: kandintyö. Viimeisten viikkojen paniikissa ehdin kyllä neuloa, mutten kuvata ja blogata. Nyt työ kuitenkin on palautettu ja esitelty ja on aika esitellä neulomuksia.

Nämä sukat valmistuivat jo ennen kandintyön loppukahinoita.

Little Child´s Sock Nancy Bushin Knitting Vintege Socks-kirjasta
Lanka SandnesGarn Sisu n. 90g
Bumbusukkapuikot 2,5


Kudoin sukat ilman muokkauksia, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna ei olisi kannattanut. Varsi on liian väljä, varsinkin nilkasta. Niin, se sovittaminen? Sitäkin tein, mutta neulomisvimmassa vaan jotenkin pystyy uskottelemaan itselleen, että kyllä näistä ihan hyvät sukat tulee. Jotenkin unohtuu, että villalla on taipumusta käytössä venyä.
Ajattelin seuraavia sukkia kutoessani kokeilla varren tikuttamista silmukkamäärän kanssa täsmäävää neljännesnumeroa pienemmällä puikolla, nilkan kohdalle voisi sopia puolta numeroa ohuempi koko. Tällä hetkellä tuon kaltainen muokkaus tuntuu kykyihini nähden varteenotettavimmalta vaihtoehdolta, eikä yllä olevien sukkien perusteella ollenkaan tarpeettomalta. Nilkkani ovat säälittävän ohuet suhteessa pohkeisiin, mikä tietenkin on kivempaa kuin tasapaksujen puhelinpylväskoipien omistaminen. Jälkimmäimem vaihtoehto kylläkin helpottaisi istuvien sukkien neulomista.

Puikoilla on tällä hetkellä joululahjoja. Pahoin pelkään, että ne ovat puikoilla vielä jouluaattonakin. Myin taas itseni joulun ajaksi erään hypermarketin palvelukseen, eikä kaupan kassalla olo varsinaisesti rentouta mieltä ja etenkään hartioita, eikä jätä aikaa neulomiseen.
Koska joululahjaksi halajavia keskeneräisyyksiä en luonnollisesti voi vielä esitellä, tässä kuva itselle tulevasta huivista. Lankana Rowanin 4ply soft ja mallina Janice Lynnin Lettuce Leaf Scarf. Kivoja kumpainenkin.

Pikapiipahdus ja puuvillalapaset

Viime kerrasta on jo aikaa, mutta selityksiä kyllä löytyy. Neulomisinto ei ole haihtunut, vaan syyt ovat muualla. Ensinnäkin on opiskelu: Sitäkin täytyy joskus harrastaa ja onhan se joskus ihan kivaakin. Toisena syynä on valokuvausolosuhteiden epäsuosiollisuus. Ulkona vaan sataa ja on harmaata, eikä sisällä valoa ole sitäkään vähää. Kämpässä ei yksinkertaisesti ole valonlähteitä niin paljon, että ilman salamaa kuvaaminen onnistuisi. Ja vaikka olsikin, täällä on asunnon (pieneen) pinta-alaan nähden niin paljon tavaraa ja niin rumat seinät ja lattiat, että taustalla meinaa aina näkyä jotain vähemmän nättiä. Ja kolmas syy hiljaisuuteen on Ravelry. Olen parin viime viikon aikana hengaillut siellä aikamoisen paljon. Hieno systeemi tuo Ravelry, vaikkakin varsin koukuttava. Kannattaa ilmottautua jonoon, jos ei vielä ole sitä tehnyt!

Pikkuneulomuksia on valmistunut enemmänkin, mutta tässä yksi esimerkki tuotoksistani.

Malli: Puuvillalapaset, Venla käsityöt 5 (1985) (muistaakseni)
Lanka: Novita Tennessee

Vähän hatarat tiedot, mutta jos jotakuta kiinnostaa, pystyn kyllä selvittämään lähteen tarkemmin. Joku 80-luvun kirja se joka tapauksessa oli.

Kerrassaan manio ohje. Vähän peruslapasista poikkeava, mutta simppeli ja nopea. Mikäli se ei kuvista välity, ranneke neulottiin ensin erikseen ainaoikeinneuleena ja poimittiin sitten silmukat sen pitkältä sivulta.

Olipa kerran kuorokaapu...

Äidin vanha kuorokaapu oli lojunut vaatehuoneessa jo kauan. Laina oli noteerannut tämän 70-luvulta peräisin olevan halaatin jo useita vuosia sitten, mutta oli antanut sen jäädä sijoilleen, kun ei oikein pitänyt sitä kehityskelpoisena kankannpalana.

Sitten. Muoti muuttui, tuunauksesta tuli katu-uskottavaa ja kaapu alkoi kaihertaa mieltä. Saisikohan siitä aikaiseksi jotain käyttökelpoista?

Mitä Laina tästä teki?

Hiukan asiaa mielessä pyöriteltyään hän päätyi varsin yksinkertaiseen ratkaisuun. Tarvittiin vain sakset, ompelukone, ja valkoista vinonauhaa muuttamaan halaatti tunikaksi. Laina on lopputulokseen varsin tyytyväinen. Työmäärän ja lopputuloksen suhde ainakin on erinomainen!

Tunikan muoto vie slaavilaistunnelmiin ja Marimekon kangas tuo ajatukset takaisin Suomeen. Kanttinauhasta tulee kotoisa olo. (mitäh?!?)

Laina innostui uusvanhasta vaatekappaleestaan niin, että jaksoi vielä askaroida sille koristeeksi rintarossiviritelmän. Kullanvärisestä viskoosipellavasta ja vaaleasta pitsinauhasta kokoon kyhätty koriste syntyi periaatteessa omasta päästä, vaikka vaikutteita siihen on tainnut tulla ainakin Heather Baileyltä ja Mielityltä. Todennäköisesti monesta muustakin blogista.

Kangasta jäi vielä helmallinen, joten lisää tuuniduunia nähtäneen tässä blogissa ennemmin tai myöhemmin!

p.s. Nämä tuunitunikakuvat tulevat Uppsalasta, poikaystävän luota. Täällä on aiakamoisen kivaa: Aurinko on paistanut, lankakauppa katsastettu ja Vaakku laittaa parhaillaan ruokaa. Ei ole asiat ollenkaan huonosti!

Hentoa väreilyä

Olen vähitellen ihastunut vaaleisiin, oikeastaan jopa haaleisiin väreihin. En olisi uskonut, että saatan joskus pitää haalean vaaleista keltaisesta, persikasta ja (voi sentään!) lilasta. Tämän hetken suosikkivaatteeni on kirpparilta haalittu vaaleankeltainen ja harmaaraidoitettu ylisuuri paitajakku. Olettaakseni 80-luvun Marimekkoa. Lankakorissani on hennon lilaa lankaa ja valkoisestakin olen oppinut pitämään, vaikkei se aiemmin tuntunut ollenkaan mahdolliselta. Villa on oivallinen materiaali uusien värien sisäänajoon, sillä se tuo herkkiin väreihin tarvittavan määrän rouheutta.
Valjuväri-innostukseni jäljet johtavat lapsuuteeni, tarkemmin sanottuna varhaislapsuuteen 80-luvun alkuun. Omien ristiäiskuvien katselu saa minut tärisemään innosta. Voi mitkä värit! Oi mitä mekkoja! Voisin kauhistua ja ajatella tulleeni vanhaksi kun näin intoilen vauvakuvistani, mutta pistän innostuksen osittain muodin piikkiin. Olen kovin altis vaikutuksille, enkä taida olla uusien lempivärieni kanssa ihan yksin...

Nämä Rowan Country-kerät oli pakko ostaa väriensä takia. Niissä yhdistyvät kestosuosikkini punainen ja vihreä, sekä tällä hetkellä mieluisat hennot sävyt.

Tämä video tulee mainituksi blogissani ennen kaikkea upeiden väriensä takia, mutta pidän kovasti myös biisistä. Kannattaa katsoa ja kuunnella!

Joskus jotain valmistuu

Sormettomat käsineet Alpaca-langasta
Ohje: Garnstudio
Lanka: Drops Alpaca #6736, melko tarkkaan 50g
Puikot: Addin bambusukkapuikot nro 3

Olin lähes täysin varma, ettei lanka ei riitä loppuun saakka ja neuloin viimeiset kerokset sydän pamppaillen, niin nopeasti kuin hermostukseltani kykenin. Kuten kuvasta näkyy, lanka kuitenkin riitti. Juuri ja juuri. Käteni ovat melko pienet ja lyhensin kämmenosaa muutaman sentin, kun lapanen alkoi uhkaavasti saavutta pikkurillin kärkeä jo ennen reunan joustinneuletta. Normaalikätisiä suosittelen varaamaan tätä mallia varten kaksi kerää, vaikka ohje lupaakin valmista syntyvän yhdellä.

Kuvista tuntuu jatkuvasti tulevan jokseenkin epämääräisiä ja epätarkkoja. Pahoittelen. Teoriassa hallitsen ainakin jotain valokuvauksen perusasioista. Käytännössä näköjään en. Tällästä tää on, kun blogin virallinen valokuvaajakin on livistänyt Uppsalaan.

En myös osaa edellenkään käyttää bloggeria: En kerta kaikkiaan keksi miten rivit saa tasattua molemmista reunoista siten, että tekstiä ei katoa reunojen yli. Kuvien kanssa se ei ainakaan onnistu. Onneksi rivejä voi suoristella Uppsalasta käsin.

Vähä-älyinen bloggaaja toivottaa rentoa lauantai-iltaa!

p.s. hyviä vinkkejä otetaan vastaan...

Knapp, knapp?!?!

Kävin viikonloppuna kiertelemässä kirpputoreja Lahdessa. Siellä kirppistarjonta on verrattain hyvää, mutta minua miellyttävistä tavaroista osataan yleensä pyytää kunnolla rahaa. Myös oikea ajoitus on tärkeää Lahden kirppareilla, mikä tuottaa viikonloppuvieraalle ongelmia. Tulee ikävä kesällä koluttujen pikkukaupunkien kirppiksiä joissa hinnoittelijat, saati sitten asiakkaat, eivät tunnu arvostavan samanlaisia asioita kuin minä.

Lauantaisella kierroksella sain saaliiksi muutamia 80-luvun ensimmäisten vuosien käsityölehtiä ja jokusen napin. Vuodet 1983 ja 1984 taitavat muuten olla muodin kannalta kriittisiä. Sen jälkeen Suuren käsityökerhon malleissa on niin paljon liikaa volyymia ja neonvärejä, ettei niille voi edes nauraa.

Kirpputoreilla törmää asioihin jotka saa hämmästymään, kummastumaan ja tuntemaan ihmetystä. Ensinnäkin, Ajattelen kauhunsekaisin tuntein sitä hien katkua, jonka on täytynyt leijua joka paikassa 60- ja 70-luvuilla. Niin paljon kirppareilla on siltä ajalta peräisin olevaa teryleeniä. Miten joku on voinut pukeutua sellaiseen? Hinnoittelu herättää joskus suoranaista hilpeyttä. Olenkohan ilkeä, kun nauran mielessäni ihmiselle, joka kuvittelee saavansa kympin hameesta jossa on iso ruskea tahra? Huvittavaa, vaikka olisi kuinka Marimekkoa tai muuta hienoa. Eikä puhkipalanut, kanneton emalikattila ole parin kympin väärti. Ei todellakaan.

Ja miksi uusi/käyttämätön=korkea hinta? Mulle kirpparilta ostetulle tavaralle käyttämättömyys ei ole mikään arvo. Mielummin ostan käytetyn tavaran, joka on hyvässä kunnossa käytettynäkin. Sillonhan se todennäköisesti kestää käyttöä edelleen.

Ja kyllä mä siis kirppareista pidän! Ne on vänkiä paikkoja!

Retroa, retroa!

Neulerintamalta ei ole mitään uutta raportoitavaa, joten liian pitkän blogitauon välttämiseksi esittelen vanhojen käsityölehtien kokoelmani. Vielä piskuisen, mutta minulle kovin mieluisan. Ensimmäisen lehden, Virkkaus- ja neuletyöt vuodelta 1967, sain poikaystävältäni tuliaisena Loimaan (kai) rompepäiviltä. Muut olen haalinut divarista ja kirpputorilta.

Lehdissä on yllättävän paljon toteuttamiskelpoisia malleja. Suosikkini on Eeva-neule vuodelta 1975. Ehdottomasti hienointa tarjontaa siinä ovat nämä pitsitopit:

Tällaisessa olisi varmasti hyvä puhallella saippuakuplia:

Virkkaus- ja neuletyöt on vanhin, ja huvittavin. Poseeraukset siinä ovat, hmm, sanoisinko, omaa luokkaansa. Esimerkiksi tämän pariskunnan tyyli mannekeerata on johtava:

 

Vaakku oli jo etukäteen naureskellut tälle Unohtumaton Elmeri-nimiselle villatakille. Pidän villatakkia oikeasti hienona ja nyt poikaystävä-rukkani taitaa pelätä löytävänsä joululahjapaketista Elmerin.

Tämän voisin myös toteuttaa:

Virkkaus- ja neuletöiden töiden nimet ovat myös jotain, josta nykyajan neuleennimeäjien pitäisi ottaa mallia. Siis, voisiko olla parempia nimiä ryijyille kuin Tupasluikka, Norkko, Toppo tai Lupikka. No, ei kyllä mitenkään! Entäs sitten huivi nimeltä Niin on tai Igor-villatakki! Huimaa.

70-luvun lopulta olevissa Suurissa käsityökerhoissa ei ole ohjeiden suhteen mitään henkeä salpaavaa, mutta paljon kivoja juttuja kumminkin. Niiden huumoriarvokin on äsken esiteltyjä vähäisempi.

Yhteiskuntatieteiden pilaama kun olen, täytyy tähän vielä liittää hieman väkisinväännettyä analyysia. Pistin merkille, että 60-luvun lehdessä vielä teititellään, kun taas 70-luvun loppuun mennessä on jo tehty sinunkaupat. Katkos, joo. Tai jotain. Ja vielä huomio käsitöiden tekemisen luonteesta. Voin olla väärässä, mutta nykyisissä käsityölehdissä ei ehkä voisi olla Säästösoppi-nimistä osiota. Ei sopisi imagoon. Käsitöiden tekeminen lienee nykyään ylellisyysharrastus, jossa ei pyritä säästöihin. Hyvä niin!

 

Vaarallista elämää

Seuraa pieni tarina.

Pakertaa viikon tutkielman parissa. Tai, no, yrittää ainakin. Neuloo välillä rentoutuakseen. Tietokoneen ääressä oleilu ja neulominen kiristävät niskaa ja hartioita. Vaarallinen yhdistelmä!
Päättää pitää lauantaina vapaapäivän. Sen voisi viettää vaikka neuloen ja lenkkeillen, kenties myös ommellen.
Herää yöllä kaameaan päänsäärkyyn ja pyöriskelee vuoteessaan tovin. Päänsärky ei hellitä aamullakaan. Särkkylääkkeiden väärinkäyttö auttaa vain vähän. Ei voi neuloa, koska se vain pahentaisi niskan jäykkyyttä ja päänsärkyä. Neulomiskielto se vasta sattuukin.
Viettää päivän sohvalla särkien ja itseään säälien. Toivoo huomiseksi parempaa virettä.

Tiikerivehnähuivi

Itsekuri on kesän jäljiltä kateissa, ja se näkyy myös neulomisessa. Olen keskittynyt lähinnä uusien töiden aloittamiseen. Ja se ei tietenkään edesauta vanhojen valmistumista. Ja se taas ei ole kovinkaan kivaa kun ei saa mitään valmiiksi.

Jotain on sentään syntynyt:

Malli: Yhden kerän huivi, Stich ´n Bitch: Koukussa
Lanka: Ry Classic Cotton Jeans 362
Koukut: 6,5 & 8

Langan värissä on vehnän sävyjä ja siitä tulee jotenkin mieleen tiikerikakku. Huivi on kiva ja tähän vuodenaikan erinomaisen sopiva. On jo ollut kovassa käytössä!

Aion ryhdistäytyä ja olenkin vakaasti päättänyt olla aloittamatta mitään, ennen kuin entiset onvat hoituneet pois alta. Toivon pääseväni piakkoin esittelemään kahta paria vintage-sukkia. Keltaisen villatakinkin pitäisi päästä puikoille, jahka saan käsialani sovitettua suunnittelijan kädenjälkeen. Aloitin kokeilut aivan liian isoilla puikoilla, taas. Pitäisi kai jo uskoa, että käsialani selvästi normaalia löysempää.

"Sää jatkuu koleana"

Noin sanottiin säätiedotuksessa muutama päivä sitten, ja siksi onkin hyvä alkaa suunnitella siirtymistä puuvillasta villaan. Suunnittelen pitäväni itseni lämpimänä tuollaisella pehmeän näköisellä neuleella. Pakko keksiä selviytymistapoja , kun Vaakkukin on ulkomailla koko pitkän syksyn. Ei auta muu.

Ostin takkia varten vaaleaa hunajankeltaista seiskaveikkaa. Väri samaan aikaan kiehtoo ja arveluttaa, joten saa nähdä millainen lopputuloksesta tulee. Ohje on joitain vuosia vanhasta Käsityökerhosta. Tykästyin malliin jo silloin, mutten uskonut pitkäjänteisyyteni riittävän sen valmiiksi saattamiseen. Ehkä nyt...?

Matkakertomus

Hyvää matkaseuraa...

...ja Uppsala

Tässä kuva Uppsalan yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan erään rakennuksen alta. Oli aika paljon nätimpi (ja satoja vuosia vanhempi) kuin kollegarakennuksensa Jyväskylässä.

Uppsalan tuomiokirkko. Lienee tuttu Pekka Töpöhännän ystäville?

Kävimme ajelulla museorautatiellä. Hauska uusi kokemus minulle!

Jouduin jättämään Vaakun vaihto-opiskelijaksi Uppsalaan. Toin mukanani lankaa, lukemista ja leningin. Ruotsi, varsinkin Tukholma ja myös Uppsala, on ajoittain hillittömän kulutusvimman valtaan joutuvan unelmamaa. Kaikkea kivaa ja paljon sellaista, jota ei saa Suomesta. Yll och tyll -nimisestä lankakaupasta tarttui mukaan kaksi kerää Drops Alpacaa ranteita lämmittämään, kerä tummanruskeaa Rowanin Kidsilk Haze´iä sekä kukkanappeja. Villan ja tyllin parasta antia olivat huima värivalikoima alpakkaa sekä ihanat napit. Vierailen liikkeessä takuulla myös seuraavalla reissulla. Mahdollisesti marraskuussa.

Ostin myös neljä kerää Drops Ull-Flame´ta. Olivat tarjouksessa. Niistä syntynee keeppi tai lyhyt viitta.

Muualta mukaan lähti kasa kielikylpykirjoja sekä ihana, ihana Gudrun Sjödenin 40-lukuhenkinen mekko. Jäkimmäisestä ei valitettavasti ole kuvaa.

Onnenlehti, joka ei ehtinyt ajoissa

Onnenlehti Mielityn ohjeen mukaan
Lanka: Hjerte Garn Blend bamboo
Puikot: Addin pitsipyörö nro 4

Tulin eilen Ruotsista kotiin ja vasta tänään saavutin tietokoneeni. Kerron pian reissusta ja lankatuliaisista, mutta sitä ennen täytyy esitellä ennen matkaa valmistunut onnenlehti.

Se valmistui puolisentoista kuukautta aikataulusta jäljessä. Joo. Ensimmäinen deadline oli Uhoavan Gnun hääpäivä heinäkuun alussa. Tavoite osoittautui kuitenkin aivan liian optimistiseksi ja kun into vielä hiipui myöhästymisen vuoksi, valmista tuli sopivasti Vaakun (poikaystäväni) tädin 50v. karkeloihin. Onnenlehteä oli mukava ja helppo neuloa. Kiitos siis Mielitylle hyvästä ohjeesta. Käyttämäni lanka oli kerrassaan mainiota. Kauniin kesäisen, hempeän, täydellistä vihreää ja uskomattoman pehmeää. Aiemmin lähinnä novitoja tikuttaneelle todella ylellistä.

Kummastutin ihmisiä junassa (matkalla juhliin siis) viimeistelemällä huiviin sopivan pukukukan. Malli on Erika Kinightin kirjasta Koukussa virkkaukseen. Kuvat on otettu Hvittorpin Jugend-linnassa. Hieno paikka, vaikkei se taida oikein kuvista välittyä.

Ompelunäyte

Malli Joka tyypin kaavakirjasta, omin säädöin

Ompelu ei niin sanotusti ole ollut juttuni. Yritykset ovat usein päättyneet totaalisen epäonnistuneeseen tekeleeseen ja rumiin ajatuksiin käytössä olleesta ompelukoneesta, sekä ompelusta yleensä. Olen päättänyt moneen kertaanolla enää edes katsomatta ompelukoneeseen päin. Luonnollisesti olen myös pyörtänyt päätökseni useita kertoja. Viime aikoina tuntemukseni ompelua kohtaan ovat olleet suorastaan (itseäni) ällistyttyvän myönteisiä. Eikä se kyllä haittaa. Olisihan sentään hienoa oppia ompelemaan hyvin. Eikä siinä vielä kaikki: Olen alkanut haaveilla omasta ompelukoneesta. Toden totta olen! En olisi jonkun aikaa sitten voinut uskoa sellaisen olevan kohdallani mahdollista. Uumoilisin jopa vaate vuodessa -tahtini kiihtyvän, jos saisin käsiini ompelukoneen, jossa olisi esimerkiksi jousto-ompeleen kaltaisia hienouksia. Yllä oleva trikootoppi on nimittäin toteutettu on toteutettu ilman tällaista ylellisyyttä. Topin ompelu ei ollut tällaiselle ompelullisesti kehittymättömälle ihan helppoa (syytän myös alkeellista ja tahallaan kiukuttelevaa konetta), mutta käytökelpoisen vaatteen päällepukeminen saa unohtamaan ompelemista säestäneen hammastenkiristelyn.

Ensimmäiset pitsisukkani

Lukioajoista lähtien olen neulonut toisinaan. Suhteellisen harvoin siis. Viime aikoina tahti on hiljalleen kiihtynyt ja innostus kasvanut. Suurin syy alati kasvaviin kierroksiin lienee neuleblogien tiivis seuraaminen. Olen ollut niiden vaikutuksen alaisena keväästä lähtien. Nyttemmin tunnen Nancy Bushin, tiedän mitä addeilla tehdään ja olen ostanut ensimmäisen Interweave Knits -lehteni. Kun neuleblogeja seuraa, jää niihin koukkuun ja osapuilleen kesäkuusta lähtien oman blogin perustaminen on näyttänyt väistämättömältä. Jonkin aikaa blogin tyyliä mielessä hahmoteltuani olen päässyt tähän pisteeseen. Tässä ne nyt ovat: ensimmäiset pitsisukkani esillä ihka omassa neuleblogissani.

Malli: Pitsisukat, Novita 2/02
Lanka: Novita kotiväki

Kyseiset sukat ovat ensimmäiset sitten ala-asteella neulottujen perussukkien. Siihen nähden olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikkeivat tekeleeni kovin läheistä tarkastelua kestäkään. Onneksi kuvakulman ja etäisyyden saa valita itse!